sunnuntai 14. elokuuta 2016

Niin surussa kuin ilossa

Havahduin toisella ja samalla tämän floristikoulutusjakson viimeisellä työjaksolla kukkakaupassa siihen tosiasiaan, miten vastuullista ja tärkeää työtä saan tehdä. Nimittäin harvassa ammatissa voi olla mukana sekä asiakkaan ilossa kuin surussa, jopa saman päivän aikana. On etuoikeutettua olla toteuttamassa asikkaan toiveet ja samalla sisällyttää työhön ripaus omaa näkemystä sidonnan keinoin.


Viimeisenä työpäivänäni, ennen ensi viikolla käynnistyvää kolmen viikon opintojaksoa, tein sekä suru- että hääsidontaa. Ensitöikseni tein hääkukkatilauksen, johon kuuluivat pieni hääkimppu ja kukkakoriste sulhaselle. 

Häätilauksen työt valmiina luovutettavaksi.

 Tilakoriste häihin

Toinen hääsidontatyöni oli osa suurempaa tilausta. Hääpari oli halunnut juhlatilan koristeeksi ripustettavan yksittäisen sidontatyön, jonka väritys olisi vaaleanpuna-beigensävyinen, jossa olisi myös muutama pirteä yksityiskohta. 
Rakensin pohjan metalliverkosta, jonka sisään sijoitin märkätiilen palan sekä sidoin verkkoon paparipäällysteisestä rautalangasta kiinnityselementit. 
Työn aloitin kastelemalla märkätiilen ja ryhdyin työhön rakentamalla työtä alhaalta ylöspäin eli ensin alaosan vihreät ja siitä ylöspäin kukkia ja välivirheää lisäämällä. Sienen alareunoille laitoin  myös vihreää. 
Sienikehikko osoittautui käyttökelpoiseksi ja oikean kokoiseksi. Etenin työssä lisäämällä kukkia ja välivihreää. Työ valmistui noin puolessa tunnissa. 

Kuvassa näkyvät ruskeat nauhat ovat työn kiinniittämistä varten eli eivät siis ole osa sidontakokonaisuutta. Kieltämättä tämä voisi toimia myös hääkimppuna.

Muutamalla kokonaissävyyn soveltuvalla germinillä työhön tuli asikkaan toivomaa sähäkkyyttä. Välivihreänä käytin pistaasia sekä alaosassa karhunheinää ja ruskusta.

Viehe odottaessa ja hautavihko viime tingassa

Kukkakauppatyö vaatii joustamiskykyä ja venymistä aikataulussa. Asikkaakseni sain naisen, joka oli parin tunnin kuluttua menossa naimisiin ja tarvitsi tulevalle miehelleen sulhasen vieheen, punaisen neilikan. Ko. kukkaa sattui vitriinissä olemaan, joten pikatyönä, asiakkaan odottaessa, tein vieheen noin 10 minuutissa. Morsiuskimpun asiakas löysin kukkavitriinin valmiista kimpuista. 

Päivän päätteeksi tein vielä hautavihon asiakkaalle, joka tuli tilaamaan työtä kolmen tienoilla iltapäivällä ja tarvitsi työn seuraavaksi päiväksi. Sopivat kukat löytyivät ja sidoin työn; tietoisena siitä, että saan olla tuottamassa kauneutta asiakkaan raskaaseen hetkeen. 


Asiakas halusi limeä ja valkoista neilikkaa ja myös oksan sinistä, joksi valiutui ritarinkannuksen oksa. Työstä tuli raikas ja jotenkin lohdullinen.


Hautavihko ylhäältä kuvattuna, jossa näkyy myös ritarinkannuksen kuppuiset oksat, joita sijoitin työhön. Tähän halusin käyttää myös erilaisia vihreitä, kuten eukalyptuksen lehteä.


Sinivalkoinen pitää pintansa surusidonassa. Neilikkaa ja oksakrysanteemia.



Muratin oksa on herkkä yhsityiskohta.
Punavalkoinen hautavihko neilikasta, eustomasta sekä harsosta. Samalla sekä raikas että herkkä.
Yksi kukka hautajaiskukkana ikävä kyllä yleistyy, mutta yhden kukan voi tuotteistaa vähän pidemmälle. Tässä kalla on saanut seurakseen peikonlehden, eukalyptusta, lilly-grassin, tuonenkielon lehden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti