. . . se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa. Hyppäsin floristiopintoihin helmikuun lopulla mukaan ryhmään, joka oli aloittanut viime keväänä ja osa vime syksynä, joten monenlaisilla epämukavuusalueilla on tullut jo käydyksi ja hengissä selvitty.
Aikuisoppiminen on sinänsä tuttua. Viime syksynä eli 2015 valmistuin puutarhuriksi samaisesta opinahjoista eli Huittisten ammatti- ja yrittäjäopistosta Kokemäeltä. Fyysisesti paikka on sama, mutta nyt opiskelen Sastamalan koulutuskuntayhtymän aikuiskoulutusosaston alaisuudessa.
Puutarhaopinoissa haalin kaikki mahdolliset kurssit, jotka vaan vähänkin viittasivat kukkasidontaan, joten aikas varmaa oli, että muodossa tai toisessa pyrin vakavasti alalle.
Syksy meni, hukkaan heitettyä aikaa tosin, ajatuksen kypsyttelyssä ja päihkäilyssä mitä teen. Alkuvuodesta olinkin valmis hakeutumaan floristioppiin. Kun sain myös rahoituksen järjestymään, niin tie oli selvä floristiseen maailmaan!
Pitkälti hopsin eli henkilökohtaisen opintosuunnitelman mukaan opinnot etenevät. Pääpaino on flostistisessa työskentelyssä eli sidonnassa, josta aion haalia kaikki mahdolliset osa-alueet.
Ryhmään hyppäsin siis helmikuun lopulla. Tähän mennessä on ehditty tehdä mm. surusidontaa, johon kuului ainakin arkkulaite, surulaite ja uurnakoriste.
Niistä opintojen iheellisyyksistä tulossa lisää tarinaa.
 |
| Surulaite. Ei nyt ehkä mikää muotovalio. Kehtaisi viedä haudalle. . . |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti